...tai no, ehkä juoksen sittenkin hieman, ainakin paljain jaloin rantahietikolla (öö, mikä hietikko missä?!)

Niin, taas on aikaa kulunut vaikka kuinka. Miten elämä oikeesti lipuu näin hurjalla vauhdilla eteenpäin? Havahduin tuota tässä miettimään yksi päivä, kun laskeskelin erilaisia kuluneita merkkipaaluja elämäni ajalta, totesin 7-vuotiaalle veljenpojalleni jotakin "niistä vanhoista hyvistä ajoista" ja tätä listaahan voisi jatkaa vaikka kuinka. Ja ikää ei kuitenkaan tässä ole itselläkään kuin vaivaiset 22 vuotta! Mutta silti olo on kuin kaiken nähneellä ja maailman valloittaneella (no joo, ei ihan)....

Ehkäpä näiden ajatusten siivittämänä sitä myös pohtii, että elämää kannattanee elää tässä vaiheessa ns. "täysillä", koska muutama vuosi/vuosikymmen eteenpäin - noh, en mieti niin pitkälle...

Kuluva kesä on taas tuonut paljon iloisia hetkiä ja yllätyksiä tullessaan - jopa siinä määrin, että itse sitä tyytyy lähinnä enää pyörittelemään silmiään ja seuraamaan kaikkea sivusta. Eikä kesä ole vielä edes lopuillaan! Ei sinnepäinkään. Tosin töiden alkamisen jälkeen tässä nyt enää suuria yllätyksiä tuskin vastaan tulee. Mistäpä sitä koskaan tietää, mutta epäilen vahvasti. Joka tapauksessa varmasti yksi muisto- ja tapahtumarikkaimmista kesistä jää parin kuukauden kuluttua taakse!




PS.
Ja niin, jälleen kerran myös sekoitin oman pääni totaalisesti, se myönnettäköön samaan rytäkkään. Tai noh, jaa, jotakin sinnepäin. Voivoivoi..