...kun tuntee samaan aikaan iloa ja epätoivoa? Tai kun pelottaa ja samalla jaksaa uskaltaa? Huomaa menneisyyden olevan takana, poissa, unohdettu, ja tulevaisuus kutsuu luokseen kirkkaana?

Ihan sekoa, mun pää on niin täynnä ajatuksia, ettei siitä tuu mitään. En osaa enää purkaa niitä mitenkään. Raivostuttavaa. Ja toisaalta niin onnellista! Huomaan osaavani ajatella -  ongelmana vain on, etten tunnu löytävän näihin mietteisiini minkäänlaista logiikkaa. Ne pomppivat edes takaisin päättömästi kuin villit vasikat laitumella ja kun yritän tavoittaa niitä, ne on jo juosseet näkymättömiin.

... menossa on siis elämäni järjestely omassa päässäni. Mietin mitä tapahtui, miksi tapahtui, mitä seurauksia oli tapahtuneella ja miten päädyin nykyhetkeen :D Kaikessa lyhyessä ytimekkyydessään näin!