Tänään on tosiaan ollut mainio päivä. Muutenkin kuin vain siksi, että kauan odotettu loma alkoi! Kummallista, miten joinain päivinä sitä saattaa olla kuin maansa myynyt. Noina päivinä kaikki ottaa päähän: ihmiset, eläimet, asenteet, vaatteet, ruoka, kodinkoneet, uutiset, maailmantilanne ja politiikka, kaverit, naapurit... Kaikki! :D Sitten taas tulee päiviä, kun kaikki näyttää kylpevän auringossa, kukat kukkivat (joo-o, jopa kireänä pakkaspäivänä!) ja linnut laulavat. Sellaista se elämä vain on. Ja selvitykseksi: en käytä huumeita, en pode kaksisuuntaista mielialahäiriötä, eikä mitään muutakaan sen kummempaa. Olen vain ihminen.

Mutta niin, mitä sitten tänään on tapahtunut. Ei mitään erityistä, ei kerrassaan mitään. Ei mitään, miksi ihmeessä nyt pitäisi olla järin iloinen tai onnellinen. Mutta kun on vaan sellainen olo. Tänään itse asiassa, kesken kaiken kadulla koulusta kävellessäni, rupesi yllättäen hymyilyttämään - jälleen kerran - eikä sitä saanut millään loppumaan! Näin on käynyt viime aikoina useastikin. Ja hiukanko se on noloa?! Tekisi mieli vain kaivautua syvälle takin kaulusten sisään! Mitä ne ihmisetkin ajattelee?! Ja toisaalta tuo ei jaksa kiinnostaa pätkän vertaa.

Kerran, tästä on nyt aikaa jo muutama viikko, kokeilin lenkillä huvikseni sitä, miten ihmiset reagoivat vastaan tulevaan hymynaamaan. Päätin siis hymyillä vastaantulijoille! Kuulostaa varmaan idiootilta, koska nykyaikana kukaan ei hymyile kenellekään ja kaikilla on kiire. Lisäksi, onhan se nyt paljon fiksumman näköistä jurottaa kulmien alta ja mulkoilla vastaan tulevia ihmisraukkoja. Hymyileminen näyttää siltä kuin mainostaisit samantien julkisesti kuuluvasi siihen joukkoon, jossa kaikki muumit ei tosiaan ole löytäneet laaksoonsa. No joka tapauksessa, testaukseni ei kestänyt kovin kauaa ja kaikille vastaantulijoille ei vain voinut hymyillä (ne pelottavat tapaukset, joita yksin ulkona liikkuvan tyttölapsen ei kannata unohtua katselemaan). Toisille taas ei voinut olla hymyilemättä. Pari hassua vastaantulijaa muistaakseni väläytti hymyn takaisin, mutta muutoin ihmisten käytös oli sitä, mitä odottaa sopii: kummastunut vilkaisu, poispäin katsomista tai sitten minua ei edes huomattu :D Noh, eipä tuosta nyt varmasti kukaan hyötynyt, mutta itselläni oli joka tapauksessa mukavaa.

Kun on vaan niin hyvä mieli :)))))

"Olen tänä iltana onnellinen koska tiedän sen,
mä kuljen uuteen suuntaan kanssa Hyvän Paimenen,
Olen tänä iltana onnellinen, en katso eiliseen,
annoin elämäni Hälle suuriin käsiin luottaen.
Tänä iltana onnellinen..."

Anssi Tiittanen - Tänä iltana onnellinen