Tänään tuli käytyä kämpällä. Ja postilaatikko oli ihan täynnä lunta! Noh, en ookkaan käyny siellä yli viikkoon, että ohan se kerinny mukavasti laatikko täyttyä: lumesta ja mainoksista. Oli siellä muutama joulukorttikin, kiitokset kaikille minua muistaneille :D

Mitäs muuta. Sain luettua T. Haydenin Sähkökissan loppuun tänään. Siinä sitte olikin raskasta luettavaa, mielenkiintoinen kirja kyllä muuten, mut aikamoinen kahlaaminen siinä oli. Alotin äsken lukemaan Aamunkoi -kirjaa, minkä kanssa sain joululahjaksi.. Lukemista siis piisaa.

Ja äsken katottiin mäkikisaa, eihän ne suomalaiset oo oikeen hyvin pärjänny, mut näköjään se Ahonen tänään jakso pikkusen paremmin ponnistaa, kun kerran toiseksi tuli. Hyvähyvä! Ensimmäinen kerta ite asiassa, ku en nyt tänä talvena oo nukahtanu kesken mäkikisalähetyksen, yleensä siinä on aina käyny niin :D

Haaveilu on mukavaa, todistin sitä tässä viime yönä ja tänään jälleen kerran. Enhän mie oikeestaan osaa yksin- ja joutenollessaan muuta tehäkkään kuin haaveilla jostain. Tai nukkua. Huonompi juttu on, että kun siihen yhdistää mun liian nopeasti kulkevan, mielettömän (järjettömän) mielikuvituksen, niin tuloksena on aikamoista soopaa. Pitäis kai ruveta kirjottamaan siitä kirjaa tai jotain, tulis lisää tusinasaissea markkinoille, semmostahan kaikki tykkää lukea :)

Mulle tuppaa välillä käymään niin, vaikkei kukaan tätä uskokkaan, että jos oikeen kovasti syvennyn johonkin mietiskelyyn ja rupeen kuvittelemaan jotakin, niin en välttämättä tiiä mitään siitä, mitä todellisessa maailmassa eli mun ympärillä tapahtuu. Eli toisinsanottuna haaveilu on helpointa illalla ja yöllä, kun kukaan ei häirihe. Ja toisaalta sillon väsyneenä mielikuvituskin laukkaa paljon paremmin.

Onneksi toki ainakin toistaiseksi nää mun kummalliset mielikuvitukset on pysyny ihan vaan mielikuvituksena (eli siis erotan ne todellisuudesta!) Siinä vaiheessa nimittäin rupeis pelottamaan, jos ne alkais kävellä "oikeesti" vastaan :D Toivottavasti ei..