Tämä blogi kerkesikin jo nukkua tarpeeksi kauan. Ei vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, ei sitten mitään. Pääni meni pahaan umpisolmuun ja sen aukaisuprosessi on edelleen kesken. Nykyisin päivät kuluvat koulunpenkillä istumisen lisäksi lähinnä ulkona hiippaillessa ja nukkuessa. Koulutehtäviäkin pitäisi tehdä, saamattomuus vaan ahdistaa. Ja kun ahdistaa, niin mitään ei saa aikaiseksi <-- noidankehä.

Muuten asiat on oikeastaan todella hyvin, paremmin kuin... ..no, niin pitkään kuin jaksan muistaa. Jossain vaiheessa mentiin metsään ja pahasti, mutta nyt näyttää siltä, että löysin vihdoin viimein oman polkuni pois synkimmästä tiheiköstä.

Elämänilo, jos sen löydät, pidä siitä kiinni! Älä koskaan päästä irti, älä koskaan.

One of these nights again,
can't sleep, but still so tired.
Tired to think about, what i'm thinking..
I don't even know.
My mind so messed up
these thoughts are bothering me.
So I need to just wait, wait and see,
how Your endless love make me through.
Through these walls inside my head,
they are falling down, someday.
I just need to hear Your voice,
calling my name, and I know You'll be there,
whenever I need You, whenever I need You.