Haukotus. Toinen haukotus. Ja kolmas. Eikä siitä loppua tulekaan. Nukkumaan pitäisi mennä, mutta toisaalta nyt on pyörähtänyt jo ylikierrokset päälle niin pahoin, ettei uni silmään kovin helpolla tulisi kuitenkaan. Toisaalta väsyttää niin armottomasti, että koko ruumiissa tuntuu lamaava velttous.

Työpäiviä on nyt kaksi viikkoa putkeen ja viikonloppunakin siis toimintaa, joka vie kaiken pienessä ihmisessä asuvan sieto- ja kestokyvyn äärirajoille. Toki mukavaa on vielä, mutta kuinka kauan? Kaksi päivää viikonloppu-urakkaa jäljellä. Ja sitten kun tämä loppuu, niin maanantaina jatkuu vielä harjoittelu viikon verran. Eli lepohetkeä ei ole heti tiedossa, vasta sitten joskus....

Mitä muuta elämään sitten kuuluu? Kesäsuunnitelmat jatkuvat ja muutenkin elämä näyttäisi nyt rullaavan omaa rataansa eteenpäin kuin itsestään. Kaikki hyvin ja mikään ei paina! :) Tai no, painaa. Muutamakin asia. Mutta ainahan sitä on elämässä jotakin oltava painona, että tietää pysyvänsä maan pinnalla. Lentoon lähteminen voisi toki välillä olla mukavaa, mutta laskeutuminen on aina vaikeaa. Joten mieluummin pysyttelen jo valmiiksi maan pinnalla, ainakin toistaiseksi. Säästyy elämässä näin suurimmilta pettymyksiltä? Ehkä.

Mutta nyt yritän painaa siis pään tyynyyn ja saada sen Nukku-Matin vierailemaan myös tässä osoitteessa. Mikäli se ei vieraile - noh, siinä tapauksessa Luoja ympärilläni lähipäivinä olevia armahtakoon ;D