Tää oli kiva päivä!

Diagnosoin itseni: harvinaisen pahasti seonnut yksilö, joka luo jokaiselle tapahtuvalle asialle liian suuret merkitykset ja mittasuhteet! En elä, kissa vieköön, missään fantasiamaailmassa, vaan todellisessa elämässä! Mun pitäisi herätä jo. Koetin kovasti nipistellä itseäni, mut ei se auta. En herää. Kuuntelen hömppälauluja ja ruokin mielikuvitustani... Onko mussa oikeesti joku pahasti vialla? Pelottaa. "Ei saisi ajatella näin, mut se ei oo ainoo mitä teen väärin. Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa, puutteita koodissa, korvaan pessimistisyydellä". (En kuuntele oikeesti Apulantaa, elkee pelätkö immeiset.)

Kirjoitin tänään kolme sivullista "päiväkirja"tekstiä viime öiseen bloggaukseeni liittyen. Eikä se avannut mulle mitään. Yleensä kirjoittaessani juttuja ylös ymmärrän ne paremmin. Siksi mie siis kirjoitan, tajutakseni omia ajatuksiani ja toimintaani, koska luettuna ne on yleensä helpompi ymmärtää. Oon tehnyt sitä jo pitkään. Nimitän sitä "ajatusten-selventämis-kirjoitteluksi". Mutta ei tällä kertaa toiminut sekään, päinvastoin. Tukahduttaa entistä pahemmin.

Tän päivän biisilistaa (pieni osa sitä):

• Sinussa on jotain - Annika Eklund
• Kanssasi kahleisiin - Juha Tapio
• Prinsessa Jää - Maija Vilkkumaa
• Kuurupiiloa - Irina
  

Joku fiksu voi tästäkin jotain päätelmiä päässään rakentaa :P En kiellä tai myönnä mitään.
(Jymähdin taas vaihteeksi näköjään noihin kotimaisiin rämpätyksiin...)

No mutta, mitä tänään on oikeesti tapahtunut. Ei mitään mainitsemisen arvoista. Kävin kaupungissa hakemassa ruokaa perheelle, jouluruuat kun tulee jo korvista! Ellu kyllä kummasteli hesessä, että olinpa lähtenyt pelkän ruuan takia niin pitkään matkaan, mutta kaikkea se roskaruuan himo teettää! Hah..