...ja jotenkin on taas niiiiiin turta olo. Ei jaksaisi mitään, ei kykene mihinkään, pakollistakin pakollisimmat velvollisuudet tulee rimaa hipoen suoritettua, mutta kaikki mitä voi siirtää - ne siirtyy! Iltapäivän vilkuilen töissä kelloa niinkuin olisi kiire johonkin ja kotiin päästyä nukahdan lähes heti, herään ehkä illalla hetkeksi (no ookei, myönnetään, nyt on ollu pakko katsoa kiekkopelejä, joten niiden aikana pitää olla kyllä hereillä :D) Mutta muuten kyllä aika menee lähinnä seinää tuijottaessa tai unia nähdessä. Kevätväsy.

Lisäksi ottaa päähän ihmiset, jotka kaatavat omat ongelmansa kenenpä muun kuin meikäläisen harteille (ongelmat, joilla ei ole todellakaan mun kanssa mitään tekemistä). Setvisivät itse omat kahnauksensa, mitä keturaa ne mulle kuuluu. Mutta ei, ei se ole niin helppoa ilmeisesti.. Koeta siinä sitten välissä pyristellä ja miettiä, miten päin sitä aina olisi.

Ja mitähän vielä keksisi.. No, ehkä en keksi mitään, vaikka asiaa kyllä olisi. Jätän marmattamisen tähän ja koetan ajatella positiivisesti vielä niistä muutamasta asiasta, mitkä positiiviselta näyttävät ;)

Pystyykö kukaan hallitsemaan tunteitaan
nämä seinät kaatuvat niskaan
sydän kiitää taivaalla

Tahtoisimme lentää halki myrskyjen
kunnes aamu sarastaa

Minne saakka täällä kuljemme
koska on aika täältä lähteä

Onkohan tulevaisuus täydellistä harhaa
tekisitkö tuhkasta maailman
muistatko meitä taivaassa
...

(Rände - Halki myrskyjen)